Tällä kertaa Pyrinto.fi:n haastatteluvuoroon osui Salon Vilppaasta Pyrintöön kaksivuotisella sopimuksella siirtynyt 210-senttinen Mikael Sandberg. Toimitus pyysi Pyrinnön päävalmentaja Pieti Poikolaa kuvailemaan, millainen kaveri “Ässä” oikein on.

Mikael on todella fiksu kaveri, treenaa loistavasti ja ymmärtää hyvin peliä. Konseptin kanssa on vielä vähän hakemista, mutta hän parantaa koko ajan. Lauantaina Bisonsia vastaan Mikael pelasi erinomaisesti ja tekeminen oli jo tosi hyvää. Tekee mukavasti niitä kuuluisia pieniä asioita. Suomenruotsalainen nuori kaveri, joten saattaa olla aika haastavaa sopeutua tälläiseen manselaiseen työväenporukkaan. Onneksi heillä on toisen sivistyneen suomenruotsalaisen, Alexin, kanssa sama kieli.

Mikael Sandberg siirtymisestä Pyrintöön ja Tampereelle…

Pelasin kolme vuotta siellä ja sitä ennen kolme Topossa. Täytyy myöntää että oli haikeaa lähteä Salosta, siitä oli tullut kolmen vuoden aikana toinen koti ja sinne jäi paljon kavereita. Onneksi Pyrinnössä oli entuudestaan tuttuja (Alex, Osku) ja korispiirit ovat muutenkin pienet niin loput joukkuekaverit olivat myös tiedossa. Sain Alexin kaverin kautta hyvän kämpän Hämeenpuistosta eli täydellinen sijainti Pyynikin ja keskustan välille. (Ville)  asuu sattumalta 200m päässä eli siellä on tullut hengailtua melkein joka päivä. Kaupunkina Tampere on tuntunut aivan mahtavalta Salon vuosien jälkeen, paljon ihmisiä ja hyviä ravintoloita riittää.

Pyrinnön “jätkien” meiningistä…

Kyllä se perustouhu on aika samaa kaikissa joukkueissa, pukukoppihuumorissa on ihmisistä riippuen eli tyylejä tietenkin. Toisaalta missään joukkueessa ei ole ollut Pekkolaa, joten esimerkiksi suihkudisko oli minulle aivan uusi juttu. Pukkarin ulkopuolella meno on samaa kuin muualla, bussissa pelataan korttia ja käydään syömässä (ja ulkona) yhdessä.

Kahden vuoden sopimuksesta Pyrinnön kanssa ja tavoitteista…

Tavoite on saada kaikki irti kahdesta vuodesta ja mennä eteenpäin Pietin valmennettavana. Muilta pelaajilta kuten Damonilta ja Anterolta voi oppia paljon. Tavoitteet koripalloilijana on ensiksi voittaa Suomen mestaruus ja sen jälkeen katsoa mihin rahkeet riittävät. Opinnot kauppakorkeakoulussa pitää myös ottaa huomioon kun miettii mitä tehdä tulevaisuudessa.

Päivärytmistä…

Arkirytmi on melko sama päivästä riippumatta: joukkuetapahtumat 11.15 ja 18.30, siinä välissä lounas ja yleistä hengailua tai koulutehtävien tekoa. Lounas on Hullussa Porossa, joten siitä voi jäädä kauppoihin tai välillä käydään Villen kanssa Pelaamon pöytäpelissä, urheilu ja uhkapelit kun kulkevat käsi kädessä. Illalla ruoka ja lisää hengailua. Onhan tätä mietitty porukalla että melkoinen päivärytmi, vaikka opiskelijoihin tai työssäkäyviin nähden. Pekkola käytti tästä termiä Disney Life, kun se voi vaikuttaa joillekin niin epärealistiselta.

Joukkueen tarinankertojista…

Hauskimmat jutut tulee kieltämättä Pekkolalta, Lahden jerrymies on aivan omaa luokkaa huulenheitossa! Tuntuu että lahtelaiset ovat kaikki hyviä siinä hommassa, että en tiedä mitä ne tekevät siellä eri tavalla kuin muualla. Huonoja läppiä ei kukaan tahallaan kerro, mutta kyllä sammakoita tulee välillä kaikilta. Topiasta en ole kauaa tuntenut mutta ehkä häneltä tulee suhteessa eniten huonoa juttua, mutta nekin ovat tavallaan hauskoja, kun siitä pääsee sitten kuittaamaan koko joukkueen kanssa.

Vahvuuksista ja kehittämistarpeista…

Vahvuuksia on varmaankin heittotaito ja hyvä käsitys pelistä etenkin puolustuspäässä. Vastustajan pelien opettelu ja omat taktiset muutoksen niiden pohjalta on aina sujunut minulta hyvin. Urheilullisuus ei ole oma vahvuusalue, joten puolustuksessa pitää opetella match-upin kätisyydet ja mukavuusalueet huolella jotta pärjää.

Damon Williamsia vastaan pelaamisesta…

Kirvelevin muisto Damonista on 2010 finaalit kun istuin Topon penkillä. 2-1 johto finaaleissa ja peli Kisahallissa ja kaikki puhuivat, että nyt hoidetaan pantteri kotiin, kun edellinen kotipeli oltiin voitettu 25 pisteellä. Ensimmäisen erän jälkeen oli aika vakavaa ilmettä penkillä, kun Damon oli yksin tehnyt 18 pistettä Timo Heinosta vastaan, joka on aika hemmetin hyvä puolustaja. Peli oli oikeastaan tässä vaiheessa jo ohi ja viides peli Pyynikillä oli kosmetiikkaa.

Yksi game-winner toissakaudelta on myös jäänyt mieleen, kun peli oli tasan Salohallissa ja kellossa oli sekunti. Pyrintö pelasi pallon Damonille ja heitti meidän sentterin naamaan kolkin summerin soidessa. Kaiken kaikkiaan Damonia vastaan on aina ollut vaikea pelata ja se on ärsyttänyt toden teolla. Pyrinnössä mies on ollut todella positiivinen yllätys, mukava mies kaiken kaikkiaan ja kentällä mentoroi kun on tarve.

Ruotsin kielen käytöstä Aliaksessa…

Aliaksessa ruotsin kielen käytöstä nousi niin kova haloo, ettei sitä uskalla enää käyttää. Alex sai viime vuonna kuulla suomenruotsalaisuudestaan, joten tänä vuonna on mun vuoro kuulla kuittailua asiasta. Selvennyksen vuoksi: emme puhu Alexin kanssa keskenään ruotsia, vaan se on keskustelukieli molemmilla isän kanssa.