Pyrinnön kotisivuilla kauden aikana säännöllisen epäsäännöllisesti päivittyväksi tarkoitettu blogi saakoon nyt alkunsa täällä. Saavuimme eilen myöhään illalla kaupunkiin ja hyvältähän täällä näyttää. Kaunis linnakaupunki paistattelee aurinkoisen syyspäivän loisteessa ja aurinkoiset ovat tunnelmat myös Pyrinnön leirissä. Edes Amazing Race-henkinen seikkailu eilen Frankfurtin rautatieasemalla ei aiheuttanut valtaisaa kriisiä.

wtn0626

Pyrinnön Ilpo Rantanen tarjoaa kauden aikana jutut joukkueen takaa blogissaan

Olemme ensimmäiset pyrintöläiset kaupungissa sitten Marko Laineen, joka 90-luvulla otti ja jäikin tänne. Toivottavasti tällä kertaa kukaan ei päädy samaan ratkaisuun, pelaajia ei nimittäin ole liikaa. Kenny Lowe potee Kauhajoella loukkaantunutta polveaan, Antti Nikkilä palautuu maajoukkuekesästä kotioloissa ja Osku Heinonen ottaa Sammon Keskuslukion salissa askeleita kohti uuden, valkoisen päähineen hankintaa. Kauhajoella esittäytyneeseen ryhmään on onneksi saatu vahvistukseksi Joni ”Tauski” Harjula sekä aivan uutena tuttavuutena 210-senttinen jenkkisentteri Kenneth Cooper, jonka joukkue tapasi vasta Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Kenneth on matkassa tuuraamassa Antti Nikkilää, kun Pulumies Pulkkinenkaan ei työkiireiden vuoksi päässyt mukaan.

Viime keväältä tuttu Brant Bailey nähdään tällä kaudella Pyrinnön paidassa myös kentän puolella. Esitykset Kauhajoella olivat jo lupauksia antavia etenkin siihen nähden, ettei mies lauantain ottelussa varmasti vuorokauden matkustamisen jälkeen edes tiennyt missä on. Nyt pitäisi olla tiedossa. Brantin elämää helpottaa sekin, että olemme saaneet joukkueeseen tälle kaudelle Brantille oman tulkin – Pekkolan Ville tuntee miehen edelliskaudelta Lappeenrannasta ja osaa tulkata joukkueelle Brantin matalan bassoäänen eri taajuuksia.

Majoitus ja muut olosuhteet ovat viimeisen päälle. Tämä tiedoksi myös koripallo.comin nimimerkille etsimen_takaa (kuka lienee…) joka oli ilmeisesti ottanut turhan vakavasti joukkueen jäsenten eilen saavuttuamme Facebookiin heittämät väsyneet läpät. Vastaisuuden varalle: Meidän juttujamme ei todellakaan kannata ottaa tosissaan. Paitsi uusista tulokkaista Niko Mattilasta ja Kenneth Cooperista ei kyllä voi olla täysin varma. Kumpikaan ei ole koko reissulla uskaltanut puhua vielä mitään.

Myös ruoka on täällä niin hyvää, että Pyrinnön preseasoniin taitaa ilmestyä ylimääräinen, kolmen päivän mittainen massakausi. Tiedoksi Fressille, laittakaa juoksumatot valmiiksi. Ensi viikolla teillä näkyy kylkiin kerääntynyttä saksalaista ruokaa pois hikoilemassa aika paljon salskeita (tai sellaiseksi mieliviä) koripalloilijoita.

Kahden hengen huoneissa majoittumisessa on toki se huono puoli, että joku joutuu aina majoittumaan Lehdon kanssa ja joku Jessen. Koska nyt ei olla laivaristeilyllä, Anteron kämppäkaveriksi ei suinkaan ole uhrattu joukkueen nuorinta pelaajaa, vaan edellisessä lauseessa kuvattu haastava tilanne on ratkaistu majoittamalla Andy ja nuori Sopanen keskenään. Antero heräsikin jo heti ensimmäisenä yönä siihen, että Jesse ryntäilee ympäri kämppää etsimässä huoneesta unessa näkemäänsä vesivahinkoa. Mitähän tästäkin vielä tulee? Jatko-osia tähänkin tarinaan luvassa blogin seuraavissa osissa.

Muita itsestään selviä majoitusratkaisuja ovat esimerkiksi armeijakaverusten Harjulan ja Ahvenlammen ahtaminen samaan huoneeseen, samoin Nikon ja Villen kämppäkaveruus koska huoneessa riittää silloin puhetta keskimäärin ottaen normaalisti: Ville puhuu koko ajan ja Niko ei koskaan. Lowen kuntoutumista puolestaan yritetään edistää sillä, ettei hänen tarvitse tällä kertaa olla kolmantena pyöränä Williamsin veljesten jatkuvissa ”jos Teräsmies ja Hämähäkkimies tappelis, kumpi voittais?”-henkisissä kinasteluissa.

Yksi ainakin on varmaa: Päävalmentaja on vireessä. Saa nimittäin tällä kertaa nukkua ilman vieressä kuorsaavaa apuvalmentajaa. Kohentunut unen laatu näkyy varmasti entistäkin laadukkaampana työskentelynä ja sitä pyrimme Ismon kanssa säestämään parhaamme mukaan – samalla päävalmentajan omaisuudesta huolta pitäen. Muutenhan esimerkiksi jo matkalaukku olisi jäänyt pyörimään lentoaseman hihnalle… Ja koko ryhmän päällikkö on silti Bambi, jolle matkanjohtaja Elisa on antanut tälle matkalle niin monta eri vastuualuetta ja niiden mukaista titteliä, että ”president” taitaa olla ainoa, joka puuttuu joukosta. Elisa itsehän ei missään titteleitä tai esittelyjä tarvitse, Elisa on Elisa. Ja hyvin on jätkäsakin matkassa taas kestänyt. Ainakin tämän ensimmäisen vuorokauden.

Otteluita on ohjelmassa kolme: Oliver Basket Würzburg, EnBW Ludwigsburg ja Walter Tigers Tübingen. Mielenkiintoinen haaste, viime vuonna otimme vastaavasta turnauksesta yhden voiton, tänä vuonna on tavoitteena saavuttaa useampi. Ainakin valmistautuminen on ollut parempaa, viime vuoden turnauksessa suurin voitto oli kai kuitenkin se, ettei kukaan lopulta loukkaantunut. Nyt ollaan aivan eri tason pro-meiningillä liikenteessä ja se näkyy toivottavasti kentälläkin.

Tämä tältä erää. Nyt lopettelen ja siirryn päiväunille. Tai enpäs näköjään siirrykään, Antwine, Damon ja Lowe pelaavat viereisessä huoneessa Madden Footballia. Silloin ei täällä nuku kukaan.

 

Würzburgissa 16.9.2011

 

Ipe