Pyrinto.fi toimitus istui alas äskettäin Tampereelle ja Pyrintöön saapuneen J’Nathan Bullockin kanssa.  Cleveland Staten yliopistosta valmistunut 196-senttinen laituri kertoi perusteellisesti, miten elämä on kuljettanut häntä yliopistosta valmistumisen jälkeen.

NFL vei yliopiston jälkeen

Kun olimme vuonna 2009 yliopistoni kanssa edenneet NCAA-turnauksessa uskomattomasti kierrokselle 32, muutama NFL-joukkue alkoi osoittaa vartalotyyppini vuoksi kiinnostusta minua kohtaan. Unelmani oli aina ollut pelata koripalloa korkeimmalla mahdollisella tasolla, mutta 21-vuotiaana oli vaikea kieltäytyä mahdollisuudesta päästä amerikkalaisen jalkapallon pääsarjaan. Näin ollen päätin sen enempää asiaa miettimättä hylätä unelmani koripallon parissa ja ilmoittauduin NFL:n varaustilaisuuteen. Minua ei kuitenkaan muutaman joukkueen lupauksista huolimatta varattu, mutta tästä huolimatta sain kuitenkin pian sopimuksen New York Jetsin kanssa. Pelasin joukkueessa  puolen vuoden verran, jonka jälkeen seura päätti vapauttaa minut. Jetsin jälkeen olin hetken myös toisen NFL-seuran, Green Bay Packersin mukana, kunnes äitini sairastui vakavasti. Hänen sairastuttua pyysin joukkuetta päästämään minut hänen avukseen. Kun olimme saaneet äitini terveyden kuntoon, päätin amerikkalaisen jalkapallon sijaan jahdata todellista unelmaani koripallon parissa

Takaisin unelman pariin – Australiasta Belgiaan ja Belgiasta Islantiin

Palattuani takaisin koripallon pariin ilmoittauduin D-liigan varaustilaisuuteen, jossa Albuquerque Thunderbirds (nykyisin Canton Charge) varasi minut. D-liiga kesti kohdallani vain muutaman viikon, kunnes suuntasin jo Australiaan. Voitin Geelong Supercatsin riveissä SEABL-mestaruuden ja urani ammattilaiskoripalloilijana oli lähtenyt hienosti käyntiin. Australiasta suuntasin suoraan juuri Belgian pääsarjaan nousseen Optima Gentin joukkueeseen. Hyvin alkanut ammattilaisurani sai kuitenkin nopeasti takapakkia, kun polvivamma päätti kauteni.

Loukkaantumiseni jälkeen mikään joukkue ei uskaltanut antaa minulle mahdollisuutta, kunnes Islannin pääsarjassa pelaava Grindavik otti kanssani riskin. Vuosi oli mahtava ja hävisimme ensimmäisen ottelumme vasta tammikuussa. Kausi oli henkilökohtaisella tasolla minulle upea, mutta tärkein kaikista oli jälleen yksi voitettu mestaruus! Kauden jälkeen solmin sopimuksen Suomeen ja Kauhajoen Karhuun.

Saapuminen Korisliigaan

Kausi 2012/13 Karhun kanssa oli todella mielenkiintoinen. Ari (Tammivaara) kehitti paljon ulkopuolustustani ja antoi vapauksia hyökkäyspäässä. Olimme menossa oikeaan suuntaan, kunnes loukkaantumiset alkoivat vaivata joukkuetta. Ensin sisäpelaajamme Trey Ford oli sivussa kuukauden päivät, jonka jälkeen nilkastani repesi kaksi nivelsidettä ja lääkärit totesivat kauteni olevan paketissa. Sain kuitenkin jäädä kuntouttamaan itseäni Kauhajoelle ja mahdollisuuden palata kokoonpanoon, jos kuntoutus sujuisi nopeasti. Leeni Lähteenmäki kuntoutti nilkkaani rauhassa ja hän ei halunnut kiirehtiä sen kanssa, vaikka olin itse valmis palaamaan tositoimiin heti turvotuksen laskettua. Onnistuin palaamaan harjoitteluvahvuuteen jo neljän viikon jälkeen, joka oli neljä viikkoa etuajassa lääkärin ennusteeseen. Tässä vaiheessa runkosarjaa oli jäljellä ainoastaan kolme ottelua. Olimme varmistaneet jo pudotuspelipaikkamme, joten valmentaja päätti peluuttaa minua Salon Vilpasta vastaan. Olin siinä ottelussa yksinkertaisesti täysin surkea enkä pysynyt kenenkään perässä! Pelasin kuitenkin myös kaksi viimeistä runkosarjaottelua sekä seitsemän ottelua pudotuspeleissä Pyrintöä, Bisonsia sekä Katajaa vastaan. Tipuimme välierissä Bisonsille ja pronssiottelussa hävisimme Katajalle.

Korisliigasta autopommien keskelle

Hyvän Korisliigakauden  jälkeen päätin jälleen kokeilla D-liigaa muutamien NBA-joukkueiden osoitettua kiinnostusta. Maine Red Clawsin kanssa vietetyn kuukauden jälkeen olin kuitenkin yhtäkkiä ilman pelipaikkaa. Kausi oli edennyt jo joulukuulle enkä halunnut olla loppukautta pelaamatta, joten tartuin tarjoukseen Irakista. Irak oli kuitenkin aivan uskomaton kokemus, jota en missään nimessä kadu.

Jännitystä elämästä ei toki puuttunut. Meidät saatettiin ottaa tarkastuspisteillä ulos autoista, koska olimme amerikkalaisia. Kun odotat ulkona autosta aseistettujen miesten vartioidessa, on hieman epävarma ja jännittynyt olo. Pitkän odottamisen  jälkeen AK-47 -aseilla varustetut sotilaat kuitenkin alkoivat ottaa valokuvia meidän kanssa. Se oli todella erikoista. Vaikka autopommit räjähtelivät  ja ihmiset kirkuivat öisin, totuin Irakissa asumiseen ja joukkueellamme oli todella hyvä kausi. Saavutimme paljon yhdessä.

Vaikea kausi Israelissa

Irakista siirryin Israelin kakkossarjaan (National League) ja aloitin kauden Kiryat Gatin joukkueessa. Olimme sarjan piikkipaikalla vain yhdellä tappiolla, kun joukkue ilmoitti menevänsä eri suuntaan ja sain pakata kamppeeni. Nämä asiat kuuluvat ammattikoripalloilijan elämään. Voit tehdä kaikki asiat oikein (en sano että tein kaiken oikein) ja pelata sarjaa johtavassa joukkueessa, mutta silti joutua työttömäksi. Tarkemmin ajateltuna se on vain elämää ja siihen pitää tottua. Kiryat Gatin jälkeen olin ollut vapailla markkinoilla vain hetken, kun toinen samassa sarjassa pelaava joukkue solmi kanssani sopimuksen. Olin ehtinyt olla uudessa joukkueessani vain pari viikkoa, kun loukkaannuin ja sopimukseni purettiin. En kuitenkaan lähtenyt takaisin Amerikkaan, vaan jäin kuntouttamaan itseäni Israeliin. Samalla hetkellä kun olin kuntouttanut itseni terveeksi, uusi tilaisuus avautui ja tieni vei Tampereelle Pyrintöön.

Paluu Suomeen ja Korisliigaan

On todellinen kunnia edustaa näin perinteistä seuraa. Olen samalla kiitollinen, että Pyrinnön organisaatio antoi minulle mahdollisuuden tulla takaisin Korisliigaan. Kohtaamme huomenna Baltian liigassa BK Ventspilsin ja olen todella innoissani siitä ottelusta. Olen kuullut Ventspilsistä paljon ja heidän pitäisi olla todella kova joukkue. Meillä on kuitenkin kotietu ja yksi sarjan parhaista kotiyleisöistä. Fanien kannustus merkitsee minulle todella paljon. Olen pelaaja, joka saa energiaa tunnelmasta. Mitä enemmän yleisö elää mukana ottelussa, sitä enemmän se sytyttää minut. Kentän ulkopuolella olen rauhallinen kaveri ja tapaan mielelläni faneja, joten tulkaa rohkeasti jutulle. Haluan vielä sanoa, että maasta riippumatta paikalliset ihmiset ovat olleet aivan mahtavia. He ovat ottaneet minut vilpittömästi omakseen ja olen siitä todella kiitollinen. Nähdään Pyynikillä!

J’Nathan Bullock debytoi Pyrintö-paidassa tänään Baltian liigan toisessa puolivälieräottelussa BK Ventspilsiä vastaan. Ottelu alkaa Pyynikillä klo 18:30. Liput otteluun 13/9/6 EUR.