192-senttinen, Eastern Washington -yliopiston kasvatti,  Chris Hester saapui Pyrintöön kaudeksi 2008-2009 pelattuaan edelliset kaudet Porvoon Tarmossa sekä Team Componentassa. Urheilullinen Hester viihdytti Korisliigassa ilmavilla donkeillaan ja edusti Pyrinnön, Tarmon ja Componentan lisäksi Suomessa myös Karhua ja Kouvoja. Kouvojen paidassa vietetty kausi 2012-13 jäi Chrisin osalta viimeiseksi ammattikoripallon parissa miehen vetäydyttyä kentiltä kauden päätteeksi. Nykyisin mies asustelee Yhdysvalloissa ja hän kertoo haastattelua tehdessä, että elämä hymyilee ja hänelle kuuluu erittäin hyvää.

Useimmat, etenkin Pyrinnön kannattajat,  muistavat Hesterin Pyrinnön paidasta, mutta eivät välttämättä muista hänen pelanneen kuuden kauden verran Korisliigassa. Hesterin taival Suomessa alkoi vuonna 2006 miehen saavuttua Saksan toiseksi korkeimmalta sarjatasolta vahvistamaan Porvoon Tarmoa, jossa hän takoi joukkueen parhaat 17,7 pistettä ottelua kohden Tarmon sijoittuessa runkosarjassa seitsemänneksi. Pudotuspeleissä noutaja tuli kuitenkin nopeasti (Honka 3-0) ja Hesterin tulokaskausi päättyi pudotuspelien ensimmäiselle kierrokselle.

Ensimmäinen kauteni Suomessa oli hieno kokemus. Opin tuntemaan uutta kulttuuria ja paljon uusia ihmisiä. Pimeyteen oli vaikea mukautua, mutta samalla minulla oli hauskaa sopeutumisprosessin aikana. Kauden aikana kuvattu “Täynnä Tarmoa” -dokumentti seuraa minua varmasti aina Suomessa, mutta se on ihan OK. En muuttaisi mitään, mitä on tapahtunut. Meille ei koskaan tosin sanottu, että materiaali, jota he kuvasivat, tulisi laajempaan levitykseen.

Seuraavaksi kaudeksi Chris siirtyi Karkkilaan ja Team Componentan riveihin. Kausi oli henkilökohtaisella tasolla Hesterille menestys miehen sijoittuessa pistetilastossa toiseksi (22,3) heti Pyrinnön Damon Williamsin jälkeen. Componentan tie kuitenkin päättyi runkosarjaan, sillä joukkue onnistui voittamaan 42 ottelustaan ainoastaan 14 ja karkkilalaisten oli tyytyminen 11. sijaan.

Componentassa minulla oli henkilökohtaisella tasolla upea vuosi, mutta emme juuri voittaneet. Uskon, että valtaosa urheilijoista haluaa nimenomaan voittaa. Voitot tulivat kuitenkin myöhemmin urallani. Componentassa osoitin olevani todella hyvä yksi-vastaan-yksi -pelaaja.

Korisliigakausi 2008-2009 oli jo ehtinyt pyörähtää käyntiin, kun Pyrintö päätti purkaa Kevin Smithin sopimuksen. Smithin tilalle Pyrintö löysi edellisen kauden Componentassa loistaneen Hesterin. Kausi oli seuralle melko erikoinen, mutta samalla se loi ensimmäiset askeleet todella isolle menestystarinalle.

Pudotuspelien lähestyessä (helmikuu 2009) Pyrinnön sarake näytti lukemia 10-22 ja pudotuspelipaikka oli vain kaukainen unelma, kunnes kaikki muuttui. Damon Williams palasi Kotkasta kesken kauden takaisin Tampereelle ja Pyrintö shokeerasi koriskansaa voittamalla loput 12 runkosarjaotteluaan nousten seitsemänneksi (22-22) ja Korisliigan pudotuspeleihin. Pudotuspeleissä Pyrintö jatkoi voittokulkuaan kaatamalla toiseksi sijoittuneen Kouvot suoraan voitoin 0-3. Välierissä Kataja lopulta katkaisi Pyrinnön 15 ottelun voittoputken ja eteni finaaliin voitoin 3-1. Pyrintö kuitenkin päätti kautensa voitonjuhliin kaatamalla pronssiottelussa Espoon Hongan ja ottamalla ensimmäisen SM-mitalinsa kahdeksaan vuoteen (2001 hopea).

Kun saavuin Tampereelle, emme olleet suoraan sanottuna kovin hyviä. Meillä oli talenttia, mutta emme pelanneet yhdessä ja meillä ei ollut mielestäni oikea asenne. Organisaatio teki muutoksia kokoonpanoon ja tammikuussa 2009 nappasimme Kennth Lowen, joka istui välittömästi joukkueeseemme tuoden samalla oikeanlaista asennetta touhuun. En ollut aiemmin kuullut Lowesta, mutta tänäkin päivänä olemme hyviä ystäviä ja mestareita yhdessä. Damon (Williams), jonka näin usein katsomossa katsomassa pelejämme hänen vielä ollessa KTP:n riveissä, liittyi joukkueeseen hieman myöhemmin. Mietin usein miksi Damon katseli meitä, mutta ehkä hän tiesi jotain. Olin pelannut Damonia vastaan aiemmin ja minulla oli suuri kunnioitus häntä kohtaan. Hän kilpailee kenen tahansa kanssa eikä pelkää mitään. Meistä tuli lopulta joukkuekavereita ja meillä oli uskomaton runi aina pudotuspeleihin asti. Se antoi meille samalla todella paljon itseluottamusta seuraavalle kaudelle. Tiesimme, että  meillä on hyvä joukkue kasassa ja pystymme voittamaan kenet tahansa, mutta tarvitsimme hieman enemmän aikaa yhdessä. Kauden jälkeen kerroin Damonille ja Kennylle, että meidän pitäisi palata seuraavalle kaudelle ja voittaa mestaruus. Tiesin meidän pystyvän siihen.

Myös Pyrinnön sisällä ajatukset olivat hyvin samansuuntaiset ja seura kiinnittikin nopeasti Hesterin, Lowen ja Williamsin seuraavalle kaudelle. Samalla pronssijoukkueen runko Antti Nikkilää (Kreikan pääsarja) lukuunottamatta pystyttiin pitämään kasassa. Pyrintö jatkoi välittömästi siitä, mihin se jätti asiat keväällä 2009. Joukkue valloitti runkosarjan kärkipaikan voittamalla peräti 34 ottelua (34-10) ja hankkimalla samalla kotiedun loppuun asti. Puolivälierissä Pyrintö selätti ensin Hongan (3-1) ja välierissä puolestaan KTP:n (3-1). Korisliigan finaaleissa Pyrintö sai vastaansa Topon, joka varasti Pyrinnöltä kotiedun ottaen 1-2 johdon ottelusarjassa. Veitsi kurkulla pelannut Pyrintö kuitenkin siirsi ratkaisun viidenteen ja ratkaisevaan otteluun Pyynikille. Aivan ääriään myöden täyteen pakattu Pyynikin palloiluhalli sai lopulta todistaa Pyrinnön seurahistorian ensimmäistä Suomen mestaruutta Pyrinnön vietyä suvereenisti ratkaisevan ottelun nimiinsä.

Kun palasimme seuraavalle kaudelle, jatkoimme välittömästi siitä mihin jäimme pronssikaudella. Muistan, että voitimme jossain vaiheessa 16 tai 17 ottelua putkeen. Fanimme olivat tässä vaiheessa nousseet todella merkittävästi tueksemme ja mielestäni he rupesivat todella uskomaan meihin. Lähes kaikkialle minne menin Tampereella joku puhui minulle koripallosta. Se oli mielestäni aivan mahtavaa. Samaan aikaan myös suomalaiset joukkuekaverini alkoivat uskoa ja meillä oli kaikilla sellainen itseluottamus, että voitamme jokaisen ottelun. Mestaruuden voittaminen oli yksi parhaista tunteista ja tuntui todella hyvältä olla osallisena tekemässä historiaa ja voittamassa Pyrinnön kautta aikain ensimmäistä mestaruutta!

Mestaruuden jälkeen Hester pysyi Suomessa, mutta siirtyi Kauhajoen Karhun riveihin kaudeksi 2011-12. Kausi oli ehtinyt vasta käynnistyä, kun Chris loukkasi akillesjänteensä ja hänen kautensa oli ohi vain kahden ottelun jälkeen. Hän kuitenkin palasi ison loukkaantumisen jäljiltä seuraavalle kaudelle (12-13), kun Kouvot kiinnitti Hesterin vahvuuteensa. 42 ottelussa Hester kirjautti 13,6 pistettä Kouvojen edetessä kuudennelta paikalta pudotuspeleihin. Kouvojen taival kuitenkin tyssäsi puolivälierissä Kotkaa vastaan.

Loukkaantuminen heti kauden alussa oli tottakai kauhean kova takaisku. Olin aina kärsinyt hieman aroista akillesjänteistä, mutta en kuitenkaan uskonut loukkaavani sitä koskaan niin pahasti. Tein hurjan määrän töitä päästäkseni terveeksi, jotta pelaaminen olisi jälleen mahdollista. En halunnut lopettaa uraani loukkaantumiseen, joten pidin huolen että saan itseni terveeksi ja se oli minulle iso saavutus palata niin ison loukkaantumisen jälkeen takaisin kentille. Kouvot -kauden jälken minulla oli jo tunne, että se oli urani viimeinen. En nauttinut pelaamisesta niin paljoa, en ollut onnellinen ja pelasin loukkaantuneena suurimman osan kaudesta. Mutta en halunnut keksiä tekosyitä, vaan pelasin kovaa ja päätin kauden kunnialla.

Varsinkin Tampereelta Chris sai lukemattomasti hienoja muistoja ja hän muisteleekin aikaansa Tampereella lämmöllä, kuten myös joukkuekavereitaan. Lisäksi Chris mainitsi haastattelun lopussa pelaajan, jonka kanssa hänellä oli kiivainta sananvaihtoa Korisliigaparketeilla.

Tampere pysyy minulla aina muistoissa ja sillä on sydämmessäni erityinen paikka. Pidän Suomea toisena kotimaanani ja toivottavasti minulle avautuu tilaisuus tulla vielä vierailulle Suomeen ja Tampereelle. Minulla on niin paljon hyviä muistoja ja tapasin kuuden vuoden aikana niin paljon hyviä ihmisiä. Pidän vieläkin monen entisen joukkuekaverini kanssa säännöllisesti yhteyttä ja sen avulla myös muistot pysyvät jatkusti elossa. Pelaajista muistan Anteron (Lehto) ensimmäiseltä kaudeltani Suomessa ja muistan erityisesti sen, että hän ei pelännyt mitään. Antero on hieno kipailija. Iso Antti (Nikkilä) oli helposti isoin kaveri kenen kanssa olen pelannut yliopiston jälkeen ja Antilla on taitoa isoksi mieheksi. Muistan kuinka minä ja Damon kuittailimme jatkuvasti toisillemme, kun pelasin häntä vastaan ollessani Componentan paidassa. Paljon hyviä ja hauskoja muistoja. Haluan kiittää kaikkia Tampereella kaikesta siitä tuesta mitä sain.

Chris Hester – Uratilastot Korisliigassa

Chris Hester – Eurobasket 

Aiemmat “Missä hän on nykyään” -artikkelit