William McFarlan päätyi kohtuu tuntemattomana nimenä Irlannin liigasta Suomen pääsarjaan kaudella 2002-2003.

Yliopistonsa NAIN:n kakkosdivisioonassa pelannut BJ, oli lähinnä tunnettu kotikaupunkinsa New Yorkin katukoriskentillä, mutta todisti olevansa kykenevä pitkään uraan ammattilaisena kooten vakuuttavat tilastorivit kahtena kautena SM-sarjassa. Pyrbasketissa McFarlan pussitti keskimäärin 25.3 pistettä per peli, voittaen SM-sarjan korikuninkuuden, ja napsien ohessa levypalloja 10.6 kappaletta ottelussa. Tammikuussa kaudella 2003-2004 William kutsuttiin hätäavuksi taapertelevalle Uudenkaupungin Korihaille, jonka paidassa syntyi vieläkin vakuuttavammat tilastot 24.7 pistettä ja ällistyttävät 14.4 levypalloa per ottelu.

BJ McFarlan kuvassa oikealla

BJ McFarlan kuvassa oikealla

– Aloitin [ammattilaisurani] Irlannissa, mutta Suomi oli todella hyvä paikka minulle. Kun ensimmäisen kerran saavuin, minulla kesti hetken aikaa tottua liigaan, mutta pelaaminen näissä joukkueissa kehitti minua pelaajana. Ja muistoni Suomesta ovat aina ihmisistä, joita tapasin sekä asioista, joita tein koripallokenttien ulkopuolella, William muistelee.

– Ero Korihaiden ja Pyrbasketin välillä oli se, että jouduin tekemään vähän enemmän Uudessakaupungissa. Roolini oli oikeastaan olla point forward ja se auttoi minua myöhemmin urallani. Mielestäni Tampereella me alisuoritimme, koska meillä oli kaikki oikeat palaset. Aloitimme kauden huonosti, minkä jälkeen saimme pelin toimimaan, mutta se oli jo liian myöhäistä.

Nykyisin Argentiinan Liga A:ssa Union de Sunchalesin riveissä pelaava McFarlan on viihtynyt Etelä-Amerikassa jo hetken aikaa. Ensin kaksi kautta Argentiinassa, jonka jälkeen yhden Meksikossa vietetyn kauden jälkeen BJ palasi takaisin Argentiinaan samaan joukkueeseen, jonka hän oli toissa kautena nostanut kakkossarja TNA:sta ykkössarja Liga A:han.

– Elämäntyyli täällä on erilainen kuin Euroopassa. Ajatellen pelaamista ja asumista, pidän enemmän Euroopasta, koska siellä pelejä on yksi tai kaksi viikossa, minkä jälkeen on pari päivää vapaata ja ehtii näkemään muita paikkoja Euroopassa tai maassa, jossa olen. Argentiinassa pystyn säästämään enemmän rahaa, koska elinkustannukset ovat pienmmät, mutta itse koripallo on erilaista, täällä pelaaminen on todella paljon fyysisempää.

n502374486_1323718_8172683

– Tällä hetkellä tuntuu siltä, että taidan jäädä Argentiinaan urani loppuun saakka. Saan kaikki parhaat tarjoukset täältä ja olen tottunut liigaan, BJ kertoo.

McFarlan on ollut ammattilaisurallaan kahdesti, Ranskassa ja Argentiinassa, nostamassa joukkueen maan kakkossarjasta ykkössarjaan, mutta koripalloilullisesti hän ei laske näitä uransa kohokohdiksi. Ikimuistettivammat hetkensä hän on kokenut kotikaupunkinsa New Yorkin katukorispeleissä legendaarisilla pihakentillä, kuten Rucker Parkilla ja the Cagella, joiden asfalteilla hän on haastanut NBA-tähtiä, kuten Los Angeles Lakersin Lamar Odom ja Ron Artest, Los Angeles Clippersin Baron Davis sekä New York Knicks –legenda Allan Houston, ansaiten katukorislempinimensä ”The Beast”.

– Lempinimeni tulee pelityylistäni. Olen aina ollut alimittainen sekä aktiivinen kentällä. Se on sanonta, kun joku pelaa vahvasti, että ”he’s beastin’ those dudes”. Joten vähän ajan päästä, kun ihmiset hokivat sitä, se jäi päälle.

– Luulen, että ensimmäisen kerran sain nimeni tunnetuksi, kun tein 38 pistettä Tim Thomasia [NBA-veteraani, joka pelaa nykyisin Dallas Mavericksissa] vastaan. Se osoitti muille, että osaan oikeasti pelata ja sen jälkeen kaikki on vain lisännyt nimeni tunnettavuutta, BJ kertoo.

Suomessa yhdysvaltalainen katukoriskulttuuri on tullut korisfaneille tunnetuksi lähinnä And1 Mixtapejen, YouTuben ja median tuhkimotarinoiden kautta, joissa paikallinen katukorispelaaja himmentää NBA-tähden yksittäisessä pelissä. Yhdysvaltalaisessa katukoriskulttuurissa on kyse maineesta ja saadun maineen varjelemisesta.

– Jos joku pelaa hyvän pelin, niin koko kaupunki puhuu siitä. New Yorkissa on paljon turnauksia, joissakin ammattilaisia, joissakin katupelaajia, jotka voisivat – tai joiden pitäisi – pelata ulkomailla, joissakin hyviä ja lupaavia yliopistopelaajia, joten jokaisessa pelissä pitää olla valmiina.

– Paras asia New Yorkin katukoriksessa on se, että kilpailu on kovaa. Joka päivä kun menen pelaamaan, niin joku haluaa todistaa, että ”The Beast” ei ole maineensa arvoinen, tai että hän itse ansaitsisi lempinimen, tai hänen pitäisi tehdä rahaa yhtälailla kuin minäkin, joten jokainen matsi pitää pelata mentaliteetilla, että se merkitsee jotain, BJ selittää.

McFarlan on ollut muutamana kesänä mukana And1:n sponsoroimassa kiertueessa pelaten nimikkojoukkueen vastustajana. BJ kuitenkin pysyy kiertueilla mukana vain muutaman viikon, koska hän haluaa käyttää kesälomansa lomailuun viettäen aikaa poikansa kanssa ja pelaten katukorista New Yorkissa ja itärannikon lähikaupungeissa.

Kerran Bostonissa pelasimme kymmenestätuhannesta dollarista ja ykköspelinrakentajamme John “Mookie” Thomas loukkaantui. Minun piti pelata pelinrakentajana Delonte Westiä [Cleveland Cavaliers] vastaan ja  ennen sitä minun piti puolustaa Ricky Davisiä [Los Angeles Clippers]. Pelasin uskomattoman hyvin, mutta kun jouduin siirtymään pelinrakentajaksi, yleisö aukoi suutaan, etten pysty pelaamaan pelinrakentajana. Hoidin kuitenkin homman ja me voitimme rahat. Minusta on paljon vastaavia tarinoita, joilla olen saanut arvostusta ja nimeni tunnetuksi, “The Beast” muistelee.

On selvää, että McFarlan teki kahtena kautenaan myös Suomessa nimensä tunnetuksi ja pelitaitonsa arvostetuiksi. Edelleen kesäisen jenkkivahvistusrumban aikana tämän newyorkilaisen katukorislegendan nimi on fanien toivomuslistoilla. Onko mahdollista, että William McFarlan vielä palaisi Suomeen?

– Olen aina ajatellut, että jos Suomessa maksettaisiin rahaa enemmän, niin olisin jäänyt sinne, BJ kiteyttää.

Teksti: Taneli Tuokko