JUTTUHETKI KORISLIIGAN VUODEN VALMENTAJAN MIIKKA SOPASEN KANSSA 

14.5.2021 | Uutiset, Yleinen

Nyt kun Korisliiga-kauden päättymiseen on saatu jo vähän etäisyyttä, istuimme Pyrinnön päävalmentajan Miikka Sopasen kanssa saman pöydän ääreen ja keskustelimme menneestä kaudesta, pelaajista, joukkueen rakentamisesta ja mielenkiintoa herättäneestä pelitavasta.

Pian haastattelun jälkeen Shawn Hopkins valittiin Korisliigan kehittyneimmäksi pelaajaksi, Lassi Kilpinen parhaaksi 6. mieheksi ja Miikka Sopanen itse vuoden valmentajaksi. Näitä kunnianosoituksia ei osattu siis haastattelussa painottaa.

Juttu on pitkä, mutta Miikka Sopanen on mielenkiintoinen haastateltava ja asiaa riittää varsinkin koriksesta kiinnostuneelle. Ota siis mukava asento, tästä se lähtee:

***

JOUKKUEEN KASAAMISESTA 

Vastasiko rosteri sitä mitä haitte?

Pyrinnön edustuskoriksella oli viime keväänä isojen muutosten vuosi. Valmennus vaihtui ja sen myötä pelitaktiikat yms. menivät uusiksi.
Muutos oli valtava myös siksi, kun Antero (Lehto) lähti pois. Hän oli kuitenkin ollut 20 vuotta enemmän tai vähemmän johtava pelaaja ja dominoiva persoona. Tietysti pelillisesti, mutta myös johtajuuden näkökulmasta muutos oli suuri.
Onnistuimme kuitenkin hallitsemaan muutoksen. Nähtiin mitä meiltä puuttuu ja mitä me tarvitsemme. Totta kai pelillisiä ominaisuuksia, mutta yhtä lailla puhuttiin henkisen puolen ominaisuuksista. Sitten me rekrytoimme nämä asiat silmällä pitäen ja onnistuttiin mielestäni pirun hyvin.

David Gonzalvezin saaminen joukkueeseen jo varhaisessa vaiheessa ratkaisi monta isoa kysymystä. Johtajuuden rekrytoiminen varsinkin ulkomailta on vaikeaa, kun ei oikeasti tunneta ihmisiä.

Sitten lähes samaan syssyyn, kun halusimme joukkueeseen urheilullisuutta, niin Shawn Hopkins oli toinen täsmärekry. Saimme juuri sellaisen pelaajan kuin halusimme. Ominaisuuksia, urheilullisuutta ja aivan mahtavan persoonan!

Ja vielä, pian myös Tomas Pihlajamäki liittyi joukkueeseen. Hän sopi hyvin pelitapaamme ja täydellisesti ihmisenä, persoonana, tähän yhteisöön.

Toinen tärkeä asia oli, että onnistuimme myös jatkuvuuden suhteen. Osku (Heinonen) otti entistä isompaa niin henkistä kuin pelillistä roolia. Emme rakentaneet taloa rantahiekkaan vaan oli myös olemassa olevaa perustaa.

 

Kun aloitte joukkuetta rakentamaan, oliko alusta asti selvää, ettette edes hae joukkueeseen pelintekijää (point-guard)?  Pyrinnössähän ei Lehdon lähdön jälkeen ollut muita perinteisiä ykköspaikan pelaajia kuin Lassi Kilpinen? 

Me mietitimme Damonin kanssa, että pelimme ei ole point-guard vetoista. Meillä pitää olla useita pallonkäsittelijöitä, jotka
pystyvät hyökkäämään korille ja käyttämään esim. pallo-screen tilanteita.
Me halusimme mahdollisimman paljon kokoa ja urheilullisuutta, hyppyä, riman päällä pelaamista. Siihen konseptiin ei sovi kovin hyvin ajatus, että sitten tuodaan point-guard, joka yleensä on aika pienikokoinen.
Pelitapa meidän täytyi rakentaa niin, ettemme joudu pulaan sen takia, ettei meillä ole pallon ylös tuojaa. Meillä ei ollut yhtään pelaajaa, joka elää siitä.
Ja siitä lähti meidän koko hyökkäyksen cross-actionin pelaaminen, sellainen kenttäjärjestys, että meillä oli aina apumiehiä. Ja kun me halusimme muutenkin hyökätä ”7 seconds or less”, niin olimme saman tien rakenteessa, josta se oli mahdollista.

 

Eipä teillä pallon etukentälle saamisen kanssa ongelmia ollutkaan.

Ei. Kuten sanottua, meillä oli useita hyviä pallonkäsittelijöitä. Ja viime kädessä pallo annettiin Brady Skeensille. Häntä ei vastustajan sentteri koskaan prässännyt.
Eikä tämä pelitapa ollut Lassilta (Kilpinen) mitenkään pois, vaikka hän onkin perinteinen pointti.
Hän istui sapluunaan erinomaisesti.

 

Miten pelaajat suhtautuivat radikaaliin pelitavan muutokseen?

Joukkueessa oli pelaajia, jotka ovat pelanneet korista ammatikseen 10 vuotta. Kun sitten tulee näin suuria muutoksia, niin kyllähän minua jännitti miten he suhtautuvat. Jos näitä asioita ei osta, vaan tyytyy suorittamaan, ei lopputuloksesta voi tulla kovin hyvää.
Nostan hattua kaikille pelaajille, aikuisille urheilijoille, jotka pystyivät käsittelemään epäilyksensä, ennakkoasenteensa ja antoivat mahdollisuuden uudelle pelitavalle, joukkueelle ja itselleen.
Se ei missään nimessä ollut alussa helppoa. Vielä marraskuussa jotkut hämmästelivät voitetunkin pelin jälkeen kopissa, ettei aavistustakaan mitä tästä tulee tai mitä hänen pitäisi kentällä tehdä.

Mutta avoimin mielin kaikki kuitenkin olivat valmiita etenemään. David Gonzalvezin ja Shawn Hopkinsin kaltaiset magneetti-ihmiset, kuten Paula Vesala sanoisi, ovat niin peruspositiivisia ja se valo loistaa kaikkialle. Näistä majakoista otetaan esimerkkiä tiedostamattakin. Ongelmien sijaan kaikessa nähtiin pikemminkin mahdollisuuksia.

 

Kuvittelisin, että Hopkinsin oli helpompi sopeutua pelitapaan, koska se palkitsee hänen vahvuuksiaan erinomaisesti. Mutta miten Gonzalvez?

Itseasiassa pelitapa ei ollut Gonzalle niin uusi. Hän on pelannut vähän samanlaista korista jo collegessa.
Hän on niin kokenut, että hän näki siinä mahdollisuuksia. David osasi laskea, että jos tehdään perinteisesti, me ollaan pulassa tietyissä tilanteissa tai että jos käy näin ja näin, me emme voi peluuttaa tuota jne.
Hän ymmärsi, että voi tulla uudenlaisia ongelmia, mutta nämä varmat, jo tiedossa olevat ongelmat, saadaan tässä pitkälti ratkaistua.

 

Mitä ajattelet Osku Heinosen kaudesta? Kaikki huomasivat varmasti sen, että Oskun hyökkäyspeli monipuolistui, pistekeskiarvo (12,7) oli uran korkein, mutta toisaalta miehen leipätyössä, kolmen pisteen heitoissa, prosentti putosi aika paljon.

Osku, kun kauden jälkeen juteltiin, sanoi olevansa tyytyväinen joukkueen ilmapiiriin ja peliin, mutta myös omaan peliinsä. Osku sai ja uskalsi tehdä paljon muutakin kuin juosta screenien takaa kaukoheittoja.
Heittoprosenttiin vaikutti tietenkin se, että Osku oli meillä pelaaja, jonka jokainen vastustaja jokaisessa pelissä merkkasi koko ajan, että ainakin häneltä täytyy hyvä heitto saada pois.
Toisaalta Osku myös harjoitteli kaukoheittoa suhteessa vähemmän kuin ennen. Olihan meilläkin set-hyökkäyksiä Oskun heitolle, mutta kun pelitapa muuten ei perustunut niihin. Pelissä oli uusia ulottuvuuksia myös Oskun kannalta ja hän kertoi olevansa tyytyväinen siihen.

Johtajuus näkökulmasta Osku otti toivotulla tavalla johtajuutta. Hänhän oli Anteron lähdön jälkeen se The Pyrintöläinen, joka nautti myös pelaajien suurta arvostusta. Brady Skeensin mielestä kovin jätkä ikinä!

 

Lassi Kilpinen pelasi erinomaisen kauden.

Kun palasin Pyrintöön, olin ehdottomasti sitä mieltä, että Lassi on täysin valmis siihen rooliin, joka hänelle on tarjolla. Rotaatiotakamiehen hommiin, joka on se kuudes mies tietyllä tavalla.
(Muutama päivä haastattelun jälkeen Lassi Kilpinen valittiin koko Korisliigan parhaaksi 6. mieheksi)
Hän on erinomaisen aktiivinen kentällä, hyvä ajamaan alamäkeen (takakentältä suoraan koria kohti).
Ehkä puolustustapamme vähän suojeli häntäkin uusilta loukkaantumisilta, joita on vuosien saatossa riittänyt.

 

Palataan Hopkinsiin. Mies kehittyi kauden aikana valtavasti. Mikä osuus tässä oli Pyrinnön erilaisella pelitavalla? Taisi sopia miehelle aika hyvin?
(Shawn Hopkins valittiin haastattelun jälkeisenä päivänä Korisliigan kehittyneimmäksi pelaajaksi)

Meidän pelitapamme auttoi Shawnia, koska hän sai enemmän pallokosketuksia kuin ennen. Se pelitapa, jossa hän on aiemmin pääasiassa pelannut, niin ei siellä pallo-screenin liftin puolella (pallottomalla puolella) kovin montaa valintaa pääse tekemään. Minä olen valmentanut häntä jo nuorten maajoukkueissa, joten olen seurannut häntä tietysti tavallista enemmän. Shawn ei ole päässyt ennen pelin keskiöön vaan pyörinyt pelin laitamilla.

Viime kesänä istuimme Shawnin kanssa alas ja mietimme kehityskohteita. Missä pitää kehittyä, millaiset ovat ne raamit, että hän pääsee pelaamaan joku päivä ammattilaisena ulkomailla? Oli selvää, että 3 pisteen heitto täytyy olla prosenttiratkaisu. Kehittyminen nimenomaan pallottomana, että hän pääsee hyödyntämään ulottuvuuttaan ja ominaisuuksiaan, oli tärkeä asia. Koska hyvään heittäjään laitetaan usein pienempi puolustaja, on kyettävä hyödyntämään myös tätä.
Kun nyt hetki sitten kävimme tuota listaa läpi, Shawn totesi, että kaikki listatut kehitystavoitteet, niissä hän on omastakin mielestään mennyt selvästi eteenpäin. Niin paljon, että ne muuttuivat lihaksi kentällä.

 

Joukkueen kasaamisesta vielä. Kauden alussa Pyrinnössä pelasi Marlon Johnson. Hän oli erittäin ulottuva, hyvin liikkuva, hyvä heittäjä ja puolustuksessa selvästi torjuntauhka, ainakin parin harjoitus- ja runkosarjapelin perusteella. Miten häntä oli tarkoitus peluuttaa? Paikkapuolustuksen (1-3-1) alimpana miehenä (=maalivahtina) tietysti Skeensin tapaan?

Joo, ja ehdottomasti siis myös yhtaikaa Skeensin kanssa.  Toinen maalivahtina ja toinen keskellä, miten se nyt sitten olisi mennytkin. Kun olisi ollut paikkapuolustus, jonka keskikaista olisi ollut Marcus Lewis – Marlon Johnson – Brady Skeens!  Niin me halusimme sen rakentaa, että ”sinnehän ajatte!”

Alun perin Marlon Johnson oli meidän oletettu ykkösjenkki. Meillä oli hänelle työnimi ”Kevin Durant”.
Hänellä on 9 metrin heitto-range (etäisyys, josta pystyy heittämään hyvällä prosentilla), 209 cm pituutta ja pisimmät kädet mitä olen koskaan kenelläkään ihmisellä nähnyt. Ja nopea kuin mikä!
Oli ajatus, että Marlon on se pelaaja, joka tekee meistä erilaisen, vastustajat joutuvat miettimään mitä ihmettä me tehdään tuon kanssa?!  Ja se mahdollistaa sitten kaikki muut.
No, se ajatus ei sitten elänyt kahta peliä pitempään.

 

Voin hyvin uskoa. Näkemäni perusteella Johnson olisi sopinut loistavasti joukkueeseen. Olihan hän esim. Joensuussa aivan huikea.

Niin ja ehdimme nähdä vasta välähdyksiä. Minulla ei ole pienintäkään epäilystä, etteikö hän olisi ollut pelillisesti täydellinen pala joukkueeseemme. Hänen taidot, tapa pelata korista ja ymmärrys pelistä, kaikki sopi kokonaisuuteen.

Joku sanoi, olikohan Jyri Lehtonen, että Pyrinnöllä oli kaksi sarjan parasta jenkkiä, tarkoittaen tietysti Lewisiä ja Skeensiä. No niin oli, mutta kun se paras ei pelannut kuin 2 peliä. Jos olisi pelannut kauden loppuun, meillä olisi ollut 3 parasta.

 

Erinomainen rekrytointi, mutta Marlon Johnsonin sairastumisen myötä pelit jäivät kahteen otteluun eikä merkitys kautta ajatellen ollut tietenkään merkittävä. Miten Brady Skeensin rooli muuttui tämän jälkeen?  Hänhän alkoi loistaa oikeastaan heti sen jälkeen?

Brady Skeensin rooli tietysti kasvoi merkittävästi jo siksi että pelasimme ilman yhtä jenkkiä seuraavat 3 kuukautta.  Joukkueelle ei ollut huono asia, että hänen roolinsa kasvoi, sillä Brady oli monen mielestä joukkueen paras pelaaja. Nämä nyt on näitä, kuka painottaa mitäkin, mutta näin varmaan oli.
Brady on poikkeuksellinen lahjakkuus siinä, miten oppii, jopa imee, uusia asioita. Tullessaan meillä ei ollut hänelle suoranaista gamea hyökkäyspäässä. Tiedettiin kyllä vahvuudet, energinen, hyvä levypallopelaaja jne. mutta emme tienneet millä jutuilla hän tekee koreja. Kauden aikana hän löysi aikas monta tapaa.

 

Oliko Panu Peltokankaalle jo alun perin suunniteltu puolustuksen maalivahdin paikka Skeensin kanssa?

Nämä roolit loksahtelivat paikalleen vasta Marlon Johnsonin lähdön jälkeen. Panu ja Brady muodostivat tandemin, siihen maalivahdin paikalle, kun ei meillä ollut oikein muitakaan vaihtoehtoja. Alunperinhän oli siis tarkoitus pyörittää näitä kolmea niin, että kaksikin on yhtaikaa kentällä. Toinen keskipuolustajana, toinen maalivahtina. Nyt jouduimme maksimoimaan niukkuutta ja Panun rooli kapeni, kuten Skeensinkin, siihen maalivahdin rooliin. Olisi kuitenkin etu, jos siihen keskipuolustajan paikalle saisi aina ison miehen, joka ylettyy peittämään luonnostaan. Nyt Hopkins pärjäsi siinä erinomaisesti, muut jäivät vähän lyhyeksi.

Panu oli todella tehokas myös hyökkäyspäässä, ihan kun katsoo numeroitakin. Hän on erinomainen heittäjä, itseasiassa meidän tarkin kolmosen viivan takaa. On jo puhuttu Damonin kanssa siitä, miten ensi kaudella pystymme hyödyntämään Panun vahvuuksia entistä monipuolisemmin.

 

Pelasitte Johnsonin lähdettyä kolmisen kuukautta ilman neljättä ulkomaalaisvahvistusta. Sitten joulukuussa Shaquille Thomas vapautui KTP:stä. Häntä ei kuitenkaan rekrytoitu korvaamaan Johnsonia, Peltokankaan ja Skeensin rotaatioon, vaan puhtaasti laituriksi. Hän ei tuonut niinkään kärkeä vaan leveyttä kokoonpanoon.

Koronan vuoksi uuden pelaajan hankkiminen ei käynyt sormia napsauttamalla. Liikkuminen ylipäätään, varsinkin mannerten välillä oli hyvin hankalaa, sitten kaikki viikkojen karanteenit ja totta kai epävarmuus tehdä uusia investointeja siinä tilanteessa.
Todettiin, että katsotaan, miten tämä menee ilman neljättä vahvistusta ja meillähän meni aika hyvin.
Ei meillä ollut kiirettä. Mutta sitten kun Eero (Lehtonen) ja Jusu (Justus Kilpinen) loukkaantuivat, aloimme olla haavoittuvaisia. Nähtiin että Shaquille Thomasilla oli ominaisuuksia, joilla hän pystyy tuomaan lisäarvoa joukkueelle ja siirto oli helppoa. Mutta olisi epäreilua verrata häntä pelaajaan joka on rekrytoitu omalle pelipaikalleen joukkueen ykköspeluriksi. Tämä oli hyvä ratkaisu kaikille, KTP:lle, Pyrinnölle ja Shaquille Thomasille.

 

Brady Skeens osoitti taitonsa teidän pelikonseptissa. Millainen pelaaja hän olisi vaikka pelaajavartioinnissa?

Kova hustlaaja, pistää paljon energiaa, uhraa kroppaansa. Jos me olisimme pelanneet miesvartiointia, jos olisi joutunut pelaamaan korin alla perinteisesti 1 vs 1. vastustajan sisäpelaajia vastaan, olisi saattanut tulla virheongelmia. Vaikka hän pelaa ”isosti”, hän ei ole kuitenkaan niin massiivinen pelaaja.
Mutta emme siis etsineetkään 1 vs 1 puolustajaa sisäpelaajille ja meidän joukkueessammehan hän oli loistava.
Me haimme Bradysta ennen kaikkea kovaa levypallopelaajaa ja sen ehdottomasti saimme. Se, että hän oli niin kova monessa muussakin, oli tietysti ratkaisevan tärkeää.

 

Marcus Lewis oli kauden puheenaihe ihan valtakunnallisesti. Uskomattomia urheilullisia ja taitavia suorituksia, mutta välillä häntä olisi syytetty itsekkääksikin, jollei tehot olisi olleet niin kovat. Hän osasi ottaa myös toisen roolin ja tehdä muista parempia. Hän välitti ulkoisella olemuksellaan ristiriitaista viestiä. Toisaalta hän vaikutti sulkeutuneelta ja torjuvalta, mutta Ruutu+ haastatteluissa hän puhui todella fiksusti, nosti joukkuekavereita esiin ja oli selvästikin aidosti ihastunut joukkueen hyvään henkeen.

Marcus on erittäin älykäs kaveri, se kävi ilmi jo ensimmäisessä puhelussamme. Hän on elänyt ja pelannut ympäristössä, jossa kaikkien on pitänyt huolehtia itsestään. Kehenkään ei ole voinut täysin luottaa. 
Tämän vuoksi hän oli epäluuloinen, kun kerroin, että hänet on tuotu olemaan keskiössä. Niin hänelle oli sanottu monta kertaa aiemminkin ja silti hän oli ollut vasta 3. optio jolle pallo annettiin.
Voitimme Marcuksen luottamuksen parissa kuukaudessa ja hän totesikin, että tämä on ensimmäinen paikka, jossa kaikki luvattu toteutui, myös pelillisesti. Marcus rakasti joukkuekavereitaan!

Loppukeväästä ehkä näkyi sitten se, ettei hän ollut ollut joukkueensa ykköspallonkäsittelijä. Ei ollut kokemusta siitä, miten toimia, kun vastustaja ottaa joukkuepuolustuksella häneltä kaiken tilan pois, kun
play-offeissa kaikki puolustukset on tehty juuri häntä vastaan. Tosi kokeneet ymmärtävät miten sitä peliä silloin manipuloidaan. Pallo täytyisi saada nopeammin liikkeelle, että voi sen kohta saada paremmassa tilanteessa takais

 

Palaako Marcus Lewis ensi kaudeksi Pyrintöön?

Marcus on urallaan siinä vaiheessa, siinä iässä, että hänen täytyy takoa nyt, kun rauta on kuumaa.
Pelkään, ettei meillä ole mahdollisuuksia saada häntä takaisin.
Näillä näytöillä hän tekee isoa tiliä, vaikka Aasiassa ja Oseaniassa.

 

KAUDEN SUUNNITTELU

Miten suunnittelitte kauden kulkua?  Sarjajärjestelmähän muuttui koronan takia kesken kaiken.

Kun sarjasysteemin piti olla kaksinkertainen runkosarja ja sen jälkeen ylempi ja alempi jatkosarja ja vasta sitten pudotuspelit. Me mietimme Damonin kanssa, miten peliä rakennetaan runkosarjan aikana. Vahva ajatus oli, että ylempään jatkosarjaan pitää ensin päästä. Sitten siellä ylemmässä, kun vastassa on vain parhaita joukkueita, meillä olisi laboratorio, jossa on 10 mahtavaa peliä aikaa kokeilla ja hakea uusia juttuja. Sijoituksella tai varsinkaan kotiedulla ei ollut niin suurta merkitystä, kun kotietu pieneni tällä kaudella muutenkin yleisön puuttuessa eikä samasta syystä sillä ollut seurojen tuloillekaan niin merkitystä.

Kun joulukuussa ilmoitettiin sarjajärjestelmän muutoksesta, se laboratorio loppui siihen kohtaan.

Nyt kun tuli hyvä kausi alle, voimme ensi kaudella ehkä rohkeammin kokeilla uusia juttuja runkosarjan aikana. Mutta se vaatii itseluottamusta. Jos on rankattu sijalle 11. niin olisi ollut aika rohkeaa lähteä yhteenkään otteluun kokeilemaan.

 

Play-offeissa Kataja kaatui 4-1, mutta sitten Karhu oli vahvempi.

Kokeneet pelaajat tietävät, että play-off maailmassa mukavuusalueella ei ole mitään tekemistä. Kunkin pelaajan vahvuudet otetaan aivan varmasti pois.

Vähän harmittaa, sillä olisihan näihin ollut aikaa valmistautua.

Mutta se kertoo, mikä oli meidän mielentilamme. Me ajattelimme ihan aidosti, että me mennään loppuun asti. Me voitetaan ne kaikki. Ja sitten petyttiin, kun huomattiin, ettei me oltukaan niin hyviä, kuin olisi haluttu olla. Me näimme kuitenkin mahdollisuuden.

 

PELITAPA

Sivuamme jatkuvasti sitä pelitapaanne. Kerro sen perusteista?

Nykyään pitäisi kai määritellä, jopa brändätä ja kertoa että minkä koulukunnan systeemiä pelataan. Mutta eihän me nyt varsinaisesti keksitty koripalloa uudestaan. Ei se hyökkääminen ole merkittävästi erilaista laatutekijöiltään, sitten kuitenkaan.
Meidän tilankäyttö perustuu siihen, että haluamme pelata give’n’go, pitää paintin (korin alustan) tyhjänä, että sinne voi leikata ja että on tilaa mihin voi ajaa.  Kun syötät, lähdet liikkeelle muuhun suuntaan kuin kohti palloa. Sitten teet valinnan, onko se down-screen, leikkaatko korille, teetkö flash-leikkauksen – se on tilanne sidonnaista.  Mutta jos nyt määritellään, niin se on give and go koripalloa. Ja kyllähän siellä on sitten pallo-screeniä ja hand off-pelejä, koska ne ovat tehokkaita, hyviä tapoja.
Meidän pelimme ei ole kuitenkaan roolitettua niin, että vain tältä paikalta tehdään vain näitä juttuja vaan meidän koris on jatkuvaa valintojen tekemistä.
Useampi pelaaja esim. pääsee ja joutuu käyttämään pallo-screenejä, niitä ei tehdä pelkästään parhaalle screenin käyttäjälle. Siinä jokainen pääsee tekemään valintoja, mutta sitten siinä asiassa pitää kehittyä!
Totta kai mekin toivomme, että ne ovat fiksuja valintoja ja auttavat joukkuetta.
Silti se on valintojen tekemistä.

 

HYÖKKÄYS

Miten lähditte rakentamaan pelitapaa? Pyrinnön pelitapa oli selvästi kokonaisuus. Oliko puolustustapa ensin ja rakensitteko siihen sopivan hyökkäyksen vai toisinpäin? Kumpi oli ensin: muna vai kana?

Me puhuttiin ensin hyökkäyksestä. Damonin kanssa todettiin, että jos pelaamme ball screen motionia, meille ei synny mitään kilpailuetua.

Ajattelimme, että millaista sen hyökkäyksen pitäisi olla. Millaisia laatutekijöitä?
Me halusimme nopeaa peliä, 7 seconds or less (haetaan ratkaisua alle 7 sekunnissa), että olisi aidosti tehokas early offence, että pääsemme hyökkäämään suoraan hyökkäyksen siirtymästä.
Siihen ylitempoon kuului sitten se, että pallonhallintoja tulee selvästi normaalia enemmän.
Jos keskimäärin joukkueilla on 88 pallonhallintaa, meidän peleissä niitä oli keskimäärin 99.
Kun molemmilla joukkueilla on 10 pallonhallintaa enemmän, niin silloin elämme meidän ekosysteemissä.
Mitä enemmän pallonhallintoja, sitä enemmän se on meidän korista. Sitä vähemmän vastustaja tekee sitä mitä he haluavat ja mitä ovat harjoitelleet. Vaikka joukkoon tulee tietysti huonojakin pallonhallintoja, niin silti se on meidän etu.

 

Tehän olitte jo joukkuetta kootessa halunneet pelaajia jotka osaavat juosta, ovat muutenkin urheilullisia ja pystyvät käsittelemään palloa vauhdissa.

Kyllä. Ja tähän liittyy myös se, että jopa kielsimme katkaisemasta peliä virheellä myös puolustukseen siirryttäessä. Tavallaan halusimmekin luoda kaaosta. Peleissämme tuli kaiken seurauksena tavallista enemmän 10-0 runeja (pisteputkia), mutta lähtökohtaisesti me kestimme tuon vaihteluvälin paremmin.

 

Puolenkentän hyökkäys oli sitten seurausta siirtymähyökkäyksestä? 

Tilan käytössä oli tärkeää, että meillä on mahdollisimman nopeasti miehet nurkissa. He myös pysyivät siellä, kunnes tuli joku action josta juostiin sitten screenin takaa tai liftinä. Nurkat eivät leikanneet korin alle.  Tärkeää oli levittää peliä, olla valmiina heittämään ja tulla sitten kovaa hyökkäyslevypalloon.

Meidän hyökkäyksessämme kaikki perustui tilan käyttöön. Enemmän tai vähemmän meidän koris on five out koripalloa, siis viisi ulkona. Meillä oli yksi roolitettu pelaaja, yleensä Brady Skeens, joka oli pallo screenin tekijä ja korille rullaaja, mutta emme aloittaneet yhtään hyökkäystä niin, että meillä joku seisoo valmiiksi korin alla. Sinne mentiin vain, jos siellä oli edullinen match-up (esim. pienempi puolustaja jollain pelaajalla) tai jonkun jatkumon tuloksena.

Halusimme luoda pallolliselle tilaa hyökätä korille ja kun vastustaja on pakotettu auttamaan, sitten pallon liikkeellä etsiä hyvä korin teko tilaisuus. Tämä hyvin yksinkertaistetusti.
Siksi emme tehneet niin paljon kahden miehen pelejä, joissa palloton hyökkääjä tuo itsensä lisäksi myös puolustajansa viemään tilaa pallolliselta.

 

PUOLUSTUS

Puolustuksen valinnasta. Siitä on jo paljon puhuttu eri medioissa. Olet todennut, ettette nähneet järkeväksi pelata samalla tavalla kuin muut, jollei ole edellytyksiä tehdä sitä paremmin kuin muut.

Lähtökohta Damonin kanssa keskustellessa heti alkuun oli, ettei jouduttaisi puolustamaan 1 vs 1.
Ja sitten: millainen puolustus auttaisi meitä olemaan hyviä hyökkäykseen siirtymisissä?

Valitsemalla tämän paikkapuolustuksen, ratkaisimme monia screenien ja leikkausten puolustamiseen liittyviä ongelmia. Saimme myös kilpailuetua siitä, että pystyimme rekrytoimaan pelaajia, jotka eivät ole niin hyviä 1 vs 1 puolustajia, koska kenenkään ei tarvitse pärjätäkään yksin. Heillä oli sitten muita avuja ja ominaisuuksia.

Kun katselin Korisliigan tuottamia kausitilastoja, josta näkee esim. millaisilla actioneilla (millaisista tilanteista) meitä vastaan hyökättiin. Ne ovat meidän osaltamme täysin kummalliset. Vaikka huomioi sen, että kyse on automaattidatasta: meitä vastaan pick’n’rollista, hand-offeista ja post-upista tehdyt pisteet olivat lähes nollassa!  Se on jopa naurettavaa: nehän ovat monen joukkueen pelaamisen ydintä!
Mutta sen sijaan catch’n’shoot (heitoilla suoraan syötöstä) ja 3 pisteen heitoilla meitä vastaan tehtiin reilusti yli 30 pistettä / ottelu. Vastustajat tekivät henkilökohtaisia ja joukkue-ennätyksiä kolmosten heitoissa meitä vastaan. Toisaalta, laskimme, että niistä ohiheitoista ja levypalloista juoksimme kuitenkin kenttää paljon paremmin, kuin kovan levypalloväännön jälkeisistä tilanteista.

On kuitenkin huomioitava, että harjoittelemme selvästi enemmän hyökkäystä kuin puolustusta, jolloin kaikki pelaajat joutuvat harjoituksissa pelaamaan enemmän miespuolustusta kuin paikkaa. Emme tietenkään voi harjoitella hyökkäystä omaa paikkapuolustustamme vastaan, koska eivät vastustajat niin puolusta. Tämä on tietysti tärkeää myös nuorille pelaajille, jotka tarvitsevat säännöllistä harjoittelua erilaisista miespuolustuksista. Vaikka opetuksen pääpaino olisikin hyökkäys, vaadimme puolustuksenkin toimivan oikein, jotta osaamme hyökätä oikein.

Yksi puolustusmuotomme positiivinen sivutuote on pienempi loukkaantumisriski. Meidän pelitavallamme ei puolustuksessa tule jatkuvasti kovia 1 vs 1 törmäyksiä, kolhuja screeneissä jne.
David Gonzalvezia lainatakseni, ymmärrättekö että puolustustapamme ansiosta meistä jokainen saa 2 pelivuotta enemmän, kun ei illasta toiseen tule iskuja ja törmäyksiä ja säästymme monelta loukkaantumiselta.

 

Ensin ihan yleisesti, miksi Korisliigassa niin harvoin näkee vaihdeltavan puolustusmuotojen välillä?
Veikkaan, että kyse on ihan siitä, ettei ole valmiuksia, ei olla harjoiteltu eikä haluta toteuttaa sellaista mitä ei olla harjoiteltu riittävästi. Voi olla, että se on fakkiutunut valmentajien pään sisäinen todellisuus, jolla ei ole tosielämän kanssa mitään tekemistä. Tiedän itsestäni, että vaikka olen tällainen innovatiivinen ja uskallan tehdä jänniä asioita, mutta vain jos sitä on harjoiteltu.

Toisaalta, jos vastustaja jauhaa vaikka pallo-screenillä puolustuksen rikki, niin epäilemättä pelkkä muutos laittaisi vastustajan jo epäröimään. Ei se vastustaja tekisi ainakaan sitä samaa millä se on haavoittanut jatkuvasti. Itsetarkoituksellinen sotkeminen ei kuitenkaan ammattilaisia vastaan toimisi.

 

Harkitsitteko te vakavasti muiden puolustusmuotojen kuin 1-3-1 paikkapuolustuksen mukaan ottamista?

Me oltiin aika fundamentalisteja tuon suhteen, me ei haluttu hirveästi kikkailla puolustusmuodon kanssa, koska emme halunneet sotkea sitä isoa kuvaa joka meillä oli pelitavastamme.

Mutta, kun pelataan ottelusarjoja play-off vaiheessa, kyllä siinä pitää olla jonkinlainen varianssi.
On se sitten toisen muotoinen paikkapuolustus tai miespuolustus. Meitä olisi varmasti auttanut, varsinkin siinä vaiheessa, kun Karhu pääsi kuskin paikalle välieräsarjassa, että olisimme pystyneet luomaan ennalta-arvaamattomuutta, rikkomaan rytmiä.

 

Rohkeaa sanoa se ääneen.

Me aloitimme tuon pelitavan luomisen niin nollasta, kukaan ei ollut pelannut niin. En minäkään.
Tämän vuoksi emme voineet kovin aikaisin kauden aikana tuoda siihen täysin toista puolustustapaa, antamatta signaalia, ettemme luota meidän peruspuolustukseemme.
Nyt meillä on aika paljon enemmän dataa ja ymmärrystä siitä, että tämä toimii ja miten se toimii.
Meillä on pelaajia, joilla on kokemusta, meillä on näyttää uusille pelaajille faktoja ja videoita, että se toimii, miten siinä ratkaistaan mahdollisia ongelmia.

 

Kiitos, Miikka. Linjaa vielä jotain tulevasta.

Meidän pelitavan pitää olla sellainen, että jokaiselle on tilaa olla se yksilö joka hän on. Jokaisella pelaajalla on oma skill set (perustaidot, vahvuudet). Pelaajan pitää kokea, että hän voi pelata nimenomaan omilla jutuillaan, omilla vahvuuksillaan, eikä niiden käyttöä rajoiteta sen vuoksi, ettei se kuulu tälle pelipaikalle tai siihen rooliin.
Tämän pitää olla punainen lanka toiminnassamme. Silloin meille tulee jatkossakin uusia kehitystarinoita, meidän on jatkossakin mahdollisuus saada tänne uusia lahjakkaita pelaajia jalostamaan itseään.

Kirjoitus: Jukka Raja-Aho

Kuvat: Joonas Caven, Vera Suihko