Historian lehdillä Pyrintö Koripallo 80 v. / Show-time Mikko Koskinen & Jarkki Laitinen Pyrintöön
21.12.2021 | Uutiset, Yleinen
Pyrintö oli saavattunut himoitun paikan SM-sarjasta keväällä 1978 voitettuaan kolmannessa ja ratkaisevassa ottelussa nousukarsinnassa KTP:n 78 – 74. Tuohon päättyi myös Clyde Alexanderin aikakausi Tampereella.
Pyrintö ei aikonut jäädä kakkosviulun soittajiksi pääsarjassa, vaan seuraan hankittiin mies suomalaisen korisvuoren huipulta TuNMKY:stä. Mikko Koskinen kaudelle 1978 – 79. Siirto nosti kulmia eri puolilla korisvaltakuntaa, olihan Koskinen yksi suomalaisen koriksen kuumimpia nimiä. Mikko oli mielettömän kova heuttäjä ja pelaaja joka osasi laittaa palloa sukan läpi mitä ihmeellisimmistä asennoista.Jenkiksi valikoitui järkelemäinen korisalusjyrä Vernon Freeman. Kolmas kova nimi joukkueessa oli tamperelainen Timo Harju 20v, äärimmäisen kovalla fysiikalla ja itseluottamuksella varustettu Raholan ja Pispalan kautta Pyrintöön vuotta aiemmin siirtynyt voimapakkaus. Kausi meni odotetusti ja tamperelaiset sijoittautuivat sarjan keksivaiheille häviten puolivälierissä Hyvinkään Tahkolle 2 – 1. Kolmikko Freeman 36,6p, Koskinen 28,6p ja Harju 19,6p. Mainittakoon , että tuossa joukkueessa pelasi 8,3p keskiarvolla pitkän päivätyön Pyrinnön valmennuksessa toiminut Kangasalan monitoimimies Ismo Niemi. Vielä ei ollut aika noususta parrasvaloihin joukkuella. Mutta sen aika tuli nopeasti kauden päätteeksi.
Jos herätti Koskisen tulo ihmetystä korispiireissä, niin lisää oli tulossa. Toinen kovan luokan maajoukkuemies saapui Tampereelle kesän aikana ja sen myötä suuri pala kaupungin koripallohistoriaa tulevina vuosikymmeninä. Jarmo ”Jarkki” Laitinen saapui Tampereelle. Nyt oli joukkueessa kolme maajoukkuepelaajaa, kun myös nuori Timo harju oli saanut maajoukkuekutsun.
Kesän aikana oma kasvatti Pentti Kaivonen oli kehittynyt valtavasti ja jenkki Vernon Freeman saatiin jäämään kaupunkiin. Show – time oli valmis. Yleisö otti joukkueen omakseen ja Pyyynikin lehterit täyttyivät säännöllisesti koriskansan saapuessa kannustamaan sarjan ”kuuminta” joukkuetta. Valmentaja Rape Lammilla oli käsissään todellinen superviisikko.
Laitinen – Koskinen – Harju – Kaivonen – Freeman oli kaikkea, mitä ”Rape” halusi. Oli kokoa, taitoa ja heittovoimaa. Pyrintö voitti länsilohkon ja puolivälierissä kaatui Playhonka otteluvoitoin 3 – 0. Tie mestaruuteen oli auki. Tuosta ottelusarjasta Panttereita vastaan muodostuikin monestakin syystä legendaarinen. Pyrinnön koko kauden tehoviisikko vastasi pisteistä, eikä tehoja juurikaan saatu penkiltä. Freeman 27,6p/11,6lp, Koskinen 26,7p, Harju 19,9p, Laitinen 16,2p ja Kaivonen 9,4p. Pyrinnön peli oli sikäli erilaista, että joukkuella ei ollut varsinaista ”pointtia” , vaan Jarkki Laitinen oli ottanut tuon paikan pelattuaan periaatteessa aiemmin laiturina. Jarkin taidot olivat kuitenkin sen verran hyvät, että tuokin paikka sujui hyvin koko kauden.
Tampereella odotettiin kiihkeästi mestaruutta. Tuo sarja venyi viiteen otteluun. Kaksi ensimmäistä peliä menivät Panttereille lukemin 88 – 85 ja 81-80. Helsingissä oltiin jo valmistauduttu mestaruusjuhliin, mutta Rape Lammi kaivoi kanin hatusta ja Pyrintö siirsi ottelusarjan neljänteen otteluun lukemin 84 – 87. Pyynikki kiehui ja katsomot pullistelivat. Epävirallisen arvion mukaan Pyynikin hornankattilaan saapui pitkälti yli 2500 katsojaa neljänteen otteluun. Kotijoukkue saapui täynnä virtaa otteluun ja vähäkorinen ottelu päättyi isännille 77 – 69. Tampereella oltiin varmoja , että viides ottelu Kisahallissa hoidetaan kotiin.
Tuosta ottelusta on jäänyt yhtä sun toista ns. epävarmoihin perimätietoihin. Pyrinnön voimasentteri Vernon Freeman oli käynyt/kutsuttu edellisenä päivänä Helsinkiin ja siellä oli sitten nautittu muutakin kuin kansalaisluottamusta. Aamuyöstä tampereelle saapunut nuutunut Freeman ei ollut ilmeisesti ihan parhaimmassa terässään , kun sitten saman tien lähdettiin kohti Helsinkiä. Freemanin panos jäi vaisuksi ja vielä puoliajalla Pyrintö johti ottelua lukemin 42 – 43. Toisella jaksolla Pantterit pituusylivoimansa turvin käänsi mestaruuden kotijoukkuelle 75 – 68.. Rape & joukkue oli äärimmäisen pettynyt ja himoittu mestaruus vaihtui katkeraan hopeaan. Vielä ei ollut sen aika. Sitä mestaruutta piti vielä odottaa 30 vuotta.
Kausi 79 – 80 päättyi siis valtaisaan pettymykseen ja odotukset seuraavaan kauteen olivat korkealla.
Pyrintö lähti kauteen 80-81 vain pienin muutoksin. Jenkiksi hankittiin lentokoneessa selvästi kutistunut Bobby Jones, joka ei alkuunkaan sopeutunut Tampereelle hänet vaihdettiin joululta pitkään Carl Kilpatrikiin, jolla oli muutaman ottelun kokemus peräti NBA:sta Utah Jazzista. Kilpatrick oli hyvä ja ulottuva pelaaja, mutta häntä haittasi polvivamma, joka hidasti miehen liikkumista. Verkkokalvoihin on kuitenkin piirtynyt herran messevä hook -heitto, joka oli vaikeasti torjuttavissa. Pyrinnön peli lepäsi tiukasti jälleen aloitusviisikon varassa. Koskinen hääri tuttuun tapaansa korintekijänä 28,6p. Myös Kilpatrick 20,8 ja Harju 20,0 ylsivät yli 20 pisteen. Jarkki Laitisen keskiarvo oli 16,6p, Pentti Kaivonenkin ylsi kaksinumeroiseen keskiarvoon 10,0 .
Pyrintö voitti välierissä uuden nousevan korsimahdin HNMKY:n voitoin 3 – 0. Loppuottelussa vastaan asettui jälleen joukkue Kisahallista, mutta tällä kertaa vastassa olikin Panttereiden sijasta ToPo. ToPo oli selvä ennakkosuosikki, eikä voittajasta ollut epäselvyyttä missään vaiheessa. Penkin päässä oli Eero Saarinen ja ToPon vahva joukkue mm. Kalevi Sarkalahti, Anssi Rauramo, Leon Huff sekä nouseva uusi tähtipelaaja K-P Klinga otti sen, mikä oli tarjolla lukemin 112 – 107, 117 – 112 ja 137 – 111.
Kutsun tätä kolmivuotista 1978 – 1981 aikaa show-time ajaksi, koska koripallon asema Tampereella vahvistui ja kiinnostusta riitti. Katsomossa nähtiin paljon mm. tuon ajan jääkiekkotähtiä ja menestys lisäsi kiinnostusta. Joukkueessa oli kiinnostavia persoonia ja menestystäkin tuli, mutta sitä himoittua mestaruutta ei. Vaikka Mikko & Jarkki omien sanojensa mukaan eivät olleet enää parhaimmillaan, niin heidän tulonsa tampereelle oli selvä merkki koriksen rantautumisesta Pyynikille. Timo Harju , Pentti Kaivonen sekä Ismo Niemi tamperelaisina saivat kosketuksen suomalaiseen huippukoripalloon. Pidän tuota viisikkoa Laitinen, Koskinen, Harju, Kaivonen ja Freeman jopa kaikkien aikojen parhaana Pyrinnön viisikkona. Perusteluni sille on, että jokaisella suomalaispelaajalla oli tai tuli olemaan maajoukkuekokemusta ja Freeman kaikesta huolimatta oli jäätävän kova pelimies.
Noina vuosina moni lapsi ja nuori saivat innostuksen koripalloon ja menestystäkin oli tulossa lähivuosina.
Tähän kauteen 80 – 81 loppui kuitenkin huuma Pyynikillä ja vaikeudet alkoivat. Mutta se on sitten taas toinen juttu se.
-JPN